Tervetuloa Rodokselle!

Jos kaipaat tiivistä rantatunnelmaa, eurooppalaista ruokaa ja bilemeininkiä suosittelen ennemin matkustamaan välimeren maastoon kuin sihanoukvillen occheteul biitsille. Säästyy aikaa ja rahaa. Sanotaan että Kambodza on kehittyvä turismikohde, täällä voi jo jättää sen adjektiivin suosiolla pois. Occheteul biitsi alueelta ei löytyny mitään paikallista.

Mikäli haluat nähdä luontoa, otres biitsi on rauhallinen ja hieno paikka. Vaikka rannan on vallannut länkkärit bungalowi mestojensa kanssa, on siellä vielä paikallisuudesta pieniä rippeitä jäljellä. 1 kilometrin päästä löytyy pieni kylä, jossa oli halpoja kauppoja mistä sai tuoreita hedelmiä.

Victory hill on kahden edellisen välimaastoa. Paikallisuutta löytyy runsaasti, mutta kyllä sieltäkin hampurilaista saa. Siellä rantaelämä ei ollut pääosassa, vaikka erittäin lähellä rantaa se sijaitsee. Sitä voisi melkein kutsua kyläksi jossa on majataloja ja ruokapaikkoja.

Independece biitsillä käytiin moikkaamassa apinoita, niinku ihan luonnossa. Niitä oli kiva ruokkia banaaneilla. Oli jännä nähdä kuinka taitavia käsistään he olivat! Nämä yksilöt eivät olleet röyhkeitä. Ne eivät "varastaneet", mutta tulivat aika rohkeasti banskuja hakemaan..

Huomenna viimeinen päivä! 15.1 aamulla alkaa pitkä matka kohti kotia. 70 tuntia, niin pääsemme sänkyyn nukkumaan kylmään(?) Suomeen! Sieltä käsin kirjoittelen viimeisen tekstin yhteenvetona koko kokemuksesta!

-A&S

Battambang

Tänää aamulla lähettii kohti Battambangia bussilla. Makso 5$ ja kesti 3,5h. Kun saavuttii tänne perille, ja pienten selvittelyjen jälkee saatiin selville että meijän etenemiset ei onnistukkaa täältä. Tarkoitus oli siis mennä suorinta tietä kohti hiekkarantaa, Kaoh Kongia! Battambangin ja Kaoh Kongin välissä on iso viidakko ja vuoria. Meille selvis että niitä ei oikeastaan voi ylittää. Päätimme että otamme illalla bussin määränpäähämme. Se vaan kulkee ainoastaan Phnom Penhin kautta. Koitettii keksiä päivälle jotain tekemistä. Päätimme käydä kuuluisalla bambujunalla. Se on käsin tehty junarata 70-luvulta, jota käytettiin sisällissodassa mm. aseiden kuljetuksiin. Se on siis bambusta tehty levy, joka on neljän pyörän päällä. Junassa oli skootterin moottori joka pyöritti renkaita. Jarruista ei ollu tietoakaan. Se meni sairaan kovaa, ja oli aika hurjaa kyytiä. Vaikka reitti oli pelkkää suoraa, rata oli aivan käyrä! Hinta 5$ per lärvi, mut oli kyllä huikee kokemus! Lisäks käytii paikallisella krokotiili farmilla. Saatiin pitää vauvakrokotiilejä kädessä. Se oli Santun sanoin nahkean jännittävää! Tää päivä oli aivan hullun siistii! Bussi lähtee kohti Kaoh Kongia klo 23.45, ja on perillä huomenna klo 13.30. Kyyti on aika pelottavaa tässä maassa. Liikenne on muutenki ihan sairasta. Kaikki ohittelee kokoajan kaikkia mistä sattuu millon sattuu. Aina ku tullaa risteyksestä tai ohitetaa joku, töötätään. Pariin otteesee. Jotkut ajaa töötti pohjassa! No kuitenki, pimeellä varsinki bussi kyyti on hullua. Ne tööttäilee koko ajan, ohittelee ja tekee äkkijarrutuksia. Tulee siis ensiyöstä varmasti tän reissun vaarallisin kokemus!

-A

Siem Reap

Ankkuri vatin temppelit siis sijaitsevat Siem Reapissa. Siellä sitte vietettii myös vuodenvaihde. Tultii bussilla 30.12 illalla klo 23 jälkee. Alettii ettimään majoitusta, mut tälläses mestas oli tähä aikaa kaikki täynnä. Löydettii sit lopulta nukkumapaikka. Yhen majatalon etupihalla nukuttii hyttysverkon alla bambupöydällä. Voin kertoa että minä ja mun selkä ei nukuttu juuri yhtään. Seuraavana päivänä ku vuodenvaihde läheni, alko keskustaan tulvia ihmisiä. Parissa tunnissa siellä ei mahtunu kävelee ollenkaan. Jos halusit paikasta A paikkaan B sun piti tunkea. Ootettii Santun kanssa puoltayötä ja sit lähettii nukkumaan. Kuvat otettiin bub streetiltä. Katu oli pitkä, eli tossa on vain pieni määrä porukkaa. Toki kaikki kadut ton pääkadun ympärilläki tulvi ihmisistä. Siellä kuitenki pysty kävelee tönimättä ketää(ainaki melkee). Meno oli aika hullua. Paikallisten lisäksi turisteja oli todella paljon. Mulla kuiskailtii korvaa et haluutko kokaiinia? Kertoo vähän.. Vuoden vaihtuessa porukka ampu ilotulitteita ja juomia alko lentelee oikee huolella ylemmistä kerroksista alas! Hiukan erilainen vuoden vaihde!

-A

Angkor Wat

Angkor Watin temppelit nähty. Ainaki osa temppeleistä ja osittain.. Aivan tajuttoman iso paikka! Sanotaan että pari päivää menee siellä katsellessaan minimissä. Viikoksikin riittää nähtävää. Me oltiin valmiita lähtee 4 tunnin jälkee. Temppelit oli kyllä huikeita ja isoja mut ihan jäätävä turistirysä! 20$ sisäänpääsy maksu ja välimatkat on niin pitkiä et tuk tukilla mennää se läpi ja se makso 13$. Kaiken lisäksi kallista. En suosittele tulemaan tänne pelkän temppelien takia. Tietysti jos tykkää paljon ni sitte. Olihan se kiva käydä kattoo yks maailman ihmeistä ku tilaisuus tuli, mutta en menisi uudestaan.

-A

Takeo Market

Hedelmöt ovat täällä käsittämättömän hyviä. Ne ovat paikallisia ja tuoreita. Täällä ollaan syöty monia monia hedelmiä, joiden olemassaolosta mulla ei ollut tietoakaan. Lihaosaston jälkeen, ei juurikaan tee mieli syödä lihaa. Haju on aivan käsittämätön. Se näytti mielestäni teurastamolta. Paikalliset ihmiset syövät eläimestä aina kaiken: kärsästä sorkkaan. Ankka- ja kanakujan jälkeen fiilis on järkyttävä. Eläimet myydään elävinä. Kun asiakas ostaa esimerkiksi kanoja, hän potkien kääntelee "kanakasoja". Kanat ovat sidottu jalosta, joten he eivät voi muuta kuin räpiköidä. Ankoilla on samat oltavat. Ostoksien jälkeen asiakas laittaa kanat roikkumaan jaloista skootteriin. Päät raapivat töyssyissä maata, ja kanat ovat yhä elossa. Kalaosastolla on myös kiduttamisen meininki. Suurin osa kaloistakin myydään elävänä. Ne sätkii peltiämpärissä, joissa on hiukan vettä pohjalla.

Yhteenveto: kambodzalaiset torit ovat vilinää täynnä!

-A