Päivä 10# Kohti seikkailuja

Kello kahdeksalta lähdetään aamupalalle. Yleensä ihmiset ovat valuneet paikalle viimeistään 10 yli. Herään aina ennen kelloa, joka on varmuudeksi asenettu 7.30. Aamupala on aina nuudelikeittoa joko kanalla tai kasviksilla. Syömisen jälkeen, pöydissä istuskellaan kunnes kello on 9. Meidän suomalaisten mielestä se on täysin turhaa ajanhukkaa. Tuk tukeilla pöräytetään koululle puolessa tunnissa. Hommat alkavat heti. Rakennusprojekti on jaettu kahteen periodiin. Ykkönen on nyt lopussa. Suomalaisia tulee pari lisää, ja kiinalaisia parikymmentä. Meidän homma oli tehdä perustukset. Tulvien takia, ne on tärkeät. Teimme yhtä seinää metallisesta verkosta. Niistä taittelimme tietyn kokoisia koreja, jotka täytettiin kivillä. Ilmeisesti erittäin halpaa, mutta hyvin työllistä ja aikaa vievää. Pihtien kanssa on saanu näprätä joka päivä. Jostain kumman syystä me saadaan kaikki raskaimmat työt..

Koululla on heilunu sellanen 30 ihmistä hommissa+lapset jotka auttavat minkä pystyvät. Paikallisia työntekijöitä löytyy vajaa 10. Insinööreille maksetaan 10$ päivä ja perus sälleille 5$ päivä. PLD:ltä löytyy "työnjohtaja", joka sanoo meille mitä tehdä. Varmaan kommunikointi ongelmien takia joudumme jatkuvasti tekemään turhaa työtä. Milloin tiilet on muurattu väärään kohtaan, milloin toi ja tää kuoppa on väärän kokonen, milloin kivet ja betonit on pistetty väärää paikkaa. No mut ei hätää: noi suomalaiset voi hoitaa ton ja tänki. Kyllähän se meistä on kiva hakata betonin ja kivien läpi metri kertaa metri kertaa metrin kokonen kuoppa. Siinä meneeki sit tää iltapäivä..

Päivän aikana voi pitää taukoja miten tarvetta on. Lounas syödään joskus yhden kahden maissa. Se sana riisiboxi muutaman lihapalan kanssa onki seissy 35 asteen lämmössä ulkona koko päivän. Ei tulis mieleenkään syldä Suomessa tollasta "vanhaa" ruokaa. Täällä on hiukan erilainen bakteerikanta. Suomi on mielestäni ylihygieeninen maa. Ollaan pelattu lähes joka päivä aina jalkapalloa. Se on vaan niin hauskaa, niin hauskaa. Iltapäiväjalkapallon jälkeen hommat jatkuu. Riippuen päivästä, ollaan lähdetty takaisin Takeoon siinä viiden maissa. Seiskalta lähdetään tuk tukeilla orpokodille illalliselle. Sieltä tullaan ysin maissa. Sit onki aika väsynyttä miestä. Siinähän se päivä meniki. Vapaapäivistä ei tietoakaan.

Nyt istuskelen tuk tukin takana "tarakalla", matkustaen kohti majataloa. Fiilikset on vähän haikeet, on nimittäin oppinu tuntemaa mukavia ihmisiä, vaikka kommunikointi on ollu mun enkun taidoilla hiukan vaikeeta. Tästälähtien tekstejä kirjoittelen epäsäännöllisesti. Matka alkaa huomenna aamulla kohti Angkor Wattia. Muuta ei tiedetä vielä, kuin että muut turistikohteet me kierretään kaukaa.

-A

Päivä 9# Same same but diffrent

Tuk-tukilla läpi Thon Munin kylän. Iloisten "Heloou" huutojen seasta kuulu pienen pojan ääni "Sänthuu", hymyilen ja vastaan "Than!". Lapsilauman piirittämänä astun ulos kulkuneuvosta. Aluksi kerrataan nimet, seuraavaksi alkaa numeroiden luetteleminen, mikä töppää taas numeroon 30. Sanavarastoon kuulu lisäksi jo kissa, koira, kookos, vesi, jalkapallo ja vielä jokunen muukin! Idoli ainekset näyttäisi olevan kasassa, mutta tuntuu kuin jokin vaihtais palojen paikat.
Mikä näissä lapsissa sitten on erilaista? Atte laukoo jalkapallolla noin 7 vuotiasta poikaa takaraivoon ja lapsi alkaa nauramaan, vaikka kyseessä ei ollut mikään pieni kopsahdus. Täällä tuntuu olevan tapana nauraa kaikille vahingoille ja kaikelle muullekkin nauramatta jätetään vain silloin kun hymyillään.
Leikki-ikä on suurinpiirtein samanpituinen kun suomessa; siinä viimeistään 12 vuotiaana siirrytään muihin hommiin. Täällä se on yleensä joko pellolle tai perheen omaan pikkupuotiin kaupustelemaan. Joka päivä tulee ostettua yheltä pojalta paikallisia pannareita jotka maksaa noin 2-4 senttiä kipale. Koulun vieressä on myös kaksi kojua joihin tulee pikku tytöt myymään koululaisille erilaisia karkkeja (joita paikalliset kuluttaa harmillisen paljon). Toisinaan paikalle pöräyttää myös jäätelön myyjä skootterillaan.
Näiltä lapsilta ei puutu kännykkä, mp3-soitin, iPad saatika jonkinlainen pelikonsoli. Näiltä lapsilta puuttu vain ehjät vaatteet ja ehkäpä edes hieman pidempi lapsuus!

-S

Päivä 8# Vilinää ja Vilskettä

Mitä kuuluu Thon Mun kylässä asuvien perheeseen:

-isä ja äiti, lapsia (keskimäärin ehkä 4), mummo ja pappa tietty, ja ehkä mummon veli ja papan sisko, pari serkkua?
-koiria muutamia. Yleensä myös pikku pentuja. Koiria kohdellaan aika kovalla kädellä/jalalla/tiilellä/millä tahansa..
-oisko keskimäärin 3 kanaa ja 1 kukko. Sit lisäks tipuja sellai 5-15 kpl.
-sit jotain muita lintuja. Kalkkunan tapaisia? Niitäki pitää olla, vaikka mul ei oo hajuakaan mitä lintuja ne on.
-sitte paras: jokaisen terassilla on pari sikaa. Yleensä on äiti ja n. 8-9 pientä kissan kokoista pikku possua. Ne on muuten aika suloisia!
-lehmiäkin täytyy olla. Lehmät on täällä valkoisia ja tosi laihoja. Luut näkyy. En tiiä mitä ne niillä tekee ku ei näytä olevan lihaa eikä juurikaan maitoa.
-kissojakin on näkyny, mut ne on varmasti aika rauhallisissa paikoissa.

Ruokittavia suita voi siis olla melkeen 50 yhdessä perheessä! On huvittavaa katsottavaa kun koko kylä vilisee eläimiä ja ihmisiä. Eläimet menee ristiin rastiin vähän naapurinki taloon. Lisäksi useimmilla on pikku putiikki etupihalla. Monet myy hedelmiä, toiset kasviksia. Useimmat viljelee omat riisinsä. Eli tavallaan kaikki mitä tarvitset eläämiseen, löytyy kylästä. Erityisemmät asiat haetaan lähimmästä kaupungista, Takeosta.

Tuo kuva missä on talo, on perus Thon Mun kylän talo. Talot rakennetaan tolppien päälle(jokavuotisten tulvien takia). Alakerrassa kaikki on avointa. Eläimet menevät siellä vapaasti. Yläkerrassa on varmastikkin pelkät makuuhuoneet. Kaikki eläminen tapahtuu siis alakerrassa. Kaikki ovat iloisia ja anteliaita. Sitä on vaikea edes käsittää.

Olemme kohta saaneet perustukset valmiiksi. Etenemme aikataulussa loistavasti. Huomenna pitäisi alkaa seinän rakennus. Kuvia tulossa. Tässä kaikki tänään.

-A

Päivä 7# Kuka Mitä Hä

Tänään saatte hiukan faktaa.

"Project Little Dream" on Hong Kongilainen hyväntekeväisyys organisaatio, joka koostuu lähes kokonaan Hong Kongilaisista yliopisto-opiskelijoista. Sen perustajalla James Mak:lla oli unelma auttaa mahdollistamaan tasa-arvoisemmat koulutusmahdollisuudet Kambodzassa. PLD on rakentanut tähän mennessä 3 eri koulua Takeon lähialueilla sijaitseviin kyliin. Heillä on tällä hetkellä myös muitakin projekteja. Käykää ehdottomasti kattomassa niiden sivut:

http://www.littledream.org/

No sitten vastaus kysymykseen, miksi minä ja Santtu ollaan täällä:

Meidän reissun organisoi Four Sigma Foods, joka tekee vuosittain oman terveysruokien kaupittelun lisäksi myös hyväntekeväisyys projekteja. Tämä vuonna he halusivat kerätä rahaa myymällä näitä (http://www.fsfstore.com/products/charity-bag) aikaisempien koulujen rakennuksessa käytettyjä sementtisäkkejä, jotka ovat uudelleen käytettynä nyt lompakoita. FSF halusi myös tulla omakustanteisesti paikanpäälle jeesaamaan rakennustöissä. Koulun rakennus projektissa on n.40 vapaaehtoistyöntekijää, josta FSF:n porukkaa on kymmenkunta. Tässä vielä linkkiä:

www.foursigmafoods.com/charity

Rakennustyöt etenee aikataulussa, ja lämpötilaan on jo aika hyvin totuttu. Paikat on aika kipeenä, mut muutama päivä jäljellä.

-A

Päivä 6# Erilainen Joulu

Tämän illan kokemus on huikea ja ikimuistoinen! Orpokodilla vietettiin Joulua. Lapset saivat kaikki yhden lahjan, josta he olivat todella onnellisia. Se pisti vähän miettimään, kuinka vähästä he ovat iloisia..

Orpokodin perustaja on vanhempi britti mies. Sitä vetää hänen kanssa muitakin ulkomaalaisia. Juhlissa oli muovikuusi jouluvaloineen, jouluisia biisejä ja joulupukki. Siellä oli 10 pyöreetä pöytää, erilaisia ruokia, koristeita, iso valkokangas ja videotykki, tanssilattia ja todella mukava tunnelma! Ihmisiä oli noin 100, joista meidän jengiä n. 40. Paikallisia oli mukana jonkin verran, vaikka Kambodzassa joulua ei vietetä. He liittyivät kai jotenkin siihen orpokotiin. Ruoka oli todella hyvää. Santtu sanoi: "täs on mun uus lempi jouluruoka!". Jälkiruoaksi oli tuoreita hedelmiä.

Ruoan jälkeen alkoi tanssiminen. Alkoholia ei näissä juhlissa ollut. Ensin tanssimassa oli pääosin lapset. Heillä oli kunnon koreografiat joka kappaleelle. Muutaman biisin jälkeen he hakivat kaikki muut tanssimaan. Hetkessä tanssimassa oli reilusti yli 50 ihmistä. Taskulamput olivat diskovaloja ja fiilis oli huikea! Parissa tunnissa juhlat oli meijän osalta ohi, ja ovelta osa meistä sai vielä joululahjaksi itse punotun käsikorun.

Tässä hiukan selostuksia muutamasta kuvasta:

-Me saatiin joulukinkkuakin pöytään. Tuo savipossu on pigbank. Se on käsin tehty, ja sinne säästetään rahaa. Kun rahat tarvitaan, possu rikotaan.
-Yhdessä kuvassa näkyy keskellä joulupukki, joka jakaa lahjoja tuk tukista (pimeyden takia, kuva on vähän huono, mutta toivottavasti pukki näkyy)

Huomenna väännetään betonia, ja sit vähän lisää betonia. Hommat etenee hyvin. Kuvia tulossa työmaalta. Heidå.

-A

Päivä 5# Joululenkki

Soihdut sammuu, kohta nää äijät nukkuu.. Ei paljo jouluaatolta tunnu. Mut ei oo ollenkaa haikeeta. Päinvastoin! Annettii me kyl tänää lahjaks toisillemme kookokset ja banskut. Hedelmät on täällä niin tuoreita ja maukkaita. Suomessa niissä maistuu lisäaine. Saa nähdä erotetaanko me maulta kotona enää banaania omenasta..

Iltaisin me syömme porukalla aina orpokodissa. Siellä on huomenna ilmeisesti edes jotakin jouluun liittyvää. Ateria hienompi? Joululahjoja sinne kuulemma saa viedä lapsille. Paikalliset ei joulua juurikaan vietä. Nää on hinduja. Tuolla koululla pyörii aina munkkeja. Ne tulee aina neuvomaan kaikessa.. Huvittavia.

Kiinalaiset toverit pitää meitä suomalaisia jo ihan hulluina. Tänään minä, Santtu ja Mika juostiin koululta tänne majatalolle. 45 raskasta minuuttia tässä lämpötilassa oli aika fyysinen suoritus. Varmaan tuntuu huomenna jaloissa vielä enemmän.. Matkan varrella on siis kyliä ja riisipeltoa. Huikeita maisemia. Aina kun lapset näkevät meijät, ne vilkuttaa ja sanoo helou! Sanottiin helou tänään vähintään 100 kertaa!

Rauhallista Joulua!

-A

Päivä 4# Batterit tyhjiks

Tuk tuk! Majatalomme sijaitsee pienessä kaupungissa suht lähellä Vietnamin rajaa. Kuljemme thon mun kylään tuk tukeilla. Meillä on 3 kuskia. He ovat 20 dollarin päiväpalkalla. Todella halpaa, nimittäin koululle matka kestää puoli tuntia. Se on varmaan reilu 10 kilometriä. Tuk tukit ovat täällä siis takseja.

Aasialaiset ihmiset ovat pienempiä. He ihmettelevät suuresti meijän työsuorituksia. Luonnollisesti me jaksamme kantaa paljon enemmän kuin he, mutta outoa se heistä on. Tällä kertaa mulle nauro paikallisten lisäksi myös kiinalaiset kaverit, kun kannettiin betonia. Tai no nauro ja nauro.. Huvittavaa se näytti heistä olevan!

Kyllä on rättiväsyny olo taas. Koko kroppa ihan velttona. Enempää ei tänään jaksa tarinoida.. Huomenna sit lisää.

-A

Päivä 3# Makukokemuksia

Tänään on juotu 5 litraa vettä, mutta hikeä on valunu ainaki 6 litraa! Vaikka istuu varjossa, hikoilee. Mitens sitten kun heiluu auringossa lapion kanssa? Kyllä paikalliset nauro ku me suomalaiset hikoillaa, ja he itse ovat pitkissä vaatteissa!? Toivottavasti me totutaan myös tähän lämpötilaan..

Hommat eteni tänään hyvin. Kuvat kertoo loput. Tuli pelattua lasten kanssa myös jalkapalloa. Se oli hauskaa, eikä totista, niinkuin Suomessa. Lapset nauroivat meille. Tutuu että me ollaan jotain pellejä? Kymmeniä nappisilmiä vaan tuijottaa meitä koko ajan. Me ollaan niin harvinainen näky: valkoisia, länkkäreitä, pitkiä, isompi kokoisia..

Pysähdyttiin matkalla tänään paikkaan jossa oli katukeittiöitä. Ne toimi samallalailla kun ravintolat meillä suomessa. Paikalliset istu pikkuisiin muovituoleihin, ja "tarjoilija" tuli kysymään mitä he ottavat. Muutamalla dollarilla sai vaikka mitä. Iso kookosmaissi makso noin 25 senttiä. Tuore sokeriruoko-mandariini-lime juoma oli sairaan hyvää! Seki makso 1000 paikallista rahaa eli noin 25 senttiä meijän rahaa.

Muuta ihneellistä ei nyt tältä päivältä, muuta kun englannin puhuminen vähän paranee noitten kiinalaisten vapaaehtosten kanssa. Ne alkaa ehkä jo jotain ymmärtämää mun änkyttämisestä.

Huomiseen,
-A

Päivä 2# Siepattuja hetkiä

Tällä kertaa luvassa vierailevan kirjoittajan päivitys Aten ja Santun blogiin.

Hommat on saatu alkuhäröilyjen jälkeen vauhtiin ja vaikka työpäivä ei sinänsä ollut rankka, niin kyllä +35 varjossa ja fyysinen työ tekevät tehtävänsä. Majatalolla makoilee väsyneitä ja palaneita miehiä.

Tässä muutama huomio ensipäivien varrelta:

• Lapset hymyilevät ja ovat avoimempia kuin meillä kotona.
• Lasten leikit ovat mielikuvituksellisia, joskin ajoittain melko rajuja. Potkut ja lyönnit tuntuvat kuuluvan jokaiseen hauskaan leikkiin.
• Lapset ovat äärimmäisen huolehtivaisia pienempiään kohtaan.
• Viisi 6-vuotiasta poikaa tottelee kiltisti, kun 10-vuotias tyttö ojentaa heitä.
• Valkoinen kaksimetrinen mies on huvittava näky kaduilla
• +35 on Suomen talven keskellä kuuma
• Kyllä jokaisessa huoneessa pitää vähintään kaksi gekkoa olla lemmikkinä

Ja vielä Internetin salliessa muutama kuva kertomaan fiiliksistä.

Hikisin terveisin, Jesse

Päivä 1# Mitä on onni?

"än yy tee NYT" juoksimme ovelle ja menimme nopeasti sisään. Toivottavasti hyttyset jäivät ulkopuolelle. Santtu otti paidan pois ja paljasti illan saldon. Pitäisköhän kaivaa varmuudeksi esiin malaria verkko.

Kävimme tänään hyväntekeväisyysorganisaatio "Project Little Dream":in rakentamassa koulussa. Englanninoppitunti oli juuri päättynyt ja lapset pääsivät leikkimään. Tärkeinpänä leikkikaluna näytti olevan mielikuvitus, josta ei ollut puutetta. He olivat täynnä iloa ja vilskettä. Vaikka meillä on lukemattomasti asioita ja tavaroita joita näillä lapsilla ei ole, heillä on silti jotain, mitä meidän on vaikea edes ymmärtää.

Nyt onneksi pääsin verkon alle turvaan horkilta. Hiki valuu, mutta siitä huolimatta pitäisi saada nukuttua, koska huomenna kello soi 6.45 ja lähdemme rakennus hommiin.

-A & S

Phnom Penh

5 lentokenttää, 3 lentokonetta ja yli 35h matkustamista takana. Amsterdamissa kerettiin käydä pyörähtämässä. Hieno kaupunki, mitä nyt nähtiin 4 tunnissa. Nyt ollaan Kambodzan pääkaupungissa, Phnom Penhissä. Fiilikset on hyvät! Kulttuuria nähtiin jonkin verran, kun matkustettiin hotellille. Liikenne on todella hurjaa. Täällä on tosi kuuma ja kosteaa. Saa nähdä millaista se on huomenna kun aurinko näyttäytyy! Aamulla lähdemme 90 kilometrin päähän kylään nimeltä Thon Mun. Siellä sitten ollaan loppuvuosi :)

-A